Olenko onnellinen? Tätä kysyin itseltäni tänään. Olin juuri ahdistunut taloudellisesta tilanteestani ja ajatus avun pyytämisestä sai minut lähes paniikin valtaan. Koitin saada ajatukseni muualle tiskaamalla ja onnistuinkin. Sen pienen hetken, kun tiskasin, kuuntelin vain astioiden kolinaa toisiinsa osuessaan ja nollasin.
Rauhotuin.
Elämässäni on kaikki perustarpeet mallillaan. Minulla on ihana koti, unelmieni työ ja rakastava perhe sekä mahtavia ystäviä. (Okei tällä hetkellä taloudellinen tilanne hiukan tukala, mutta siihen on jo pian tulossa muutos.) Käytännössä arki rullaa eteenpäin omalla painollaan eikä pitäisi olla valittamisen aihetta? Mutta olenko onnellinen?
Koen kyllä pieniä onnen hetkiä aina ajoittain. Ne on hetkiä, kun kaikki vaan tuntuu ihanalle. Tuntuu kuin mikään ei voisi masentaa. Se hetki voi olla töiden jälkeen kotimatkalla, kun katselen tätä kaupunkia ja sen kauneutta. Se voi olla viesti menneisyydestä. Se voi myös olla ystävällinen sana tuntemattomalta. Unohtamatta niitä kesäöitä parhaan kaverini kanssa, kun kävelemme baarista kotiin ja tunnemme elävämme täysillä, eikä kukaan voi meitä lannistaa.
En usko, että kukaan voi olla onnellinen 24/7. Välillä kuuluukin vituttaa ja tuntuupahan ne onnellisuuden hetketkin paremmalta. Onnellisuus piilee pienissä asioissa ja uskon vakaasti, että kun perustarpeet ovat kunnossa niin siinä on jo hyvä lähtökohta onnellisuudelle. Toimivaan arkeen lisättäessä jotain mieleistä ekstraa saadaan aikaiseksi näitä onnen tunteita ja kuka nyt ei tekisi asioita, jotka tekevät onnelliseksi?
Nyt voisin jälleen kysyä itseltäni saman kysymyksen kuin aamulla: Olenko onnellinen? Vastaukseksi voin sanoa, että lähestulkoon. En koe, että elämä on aivan täydellisen ihanaa ja kaikki on niin hyvin. Minulla on omat demonini ja kamppailu niitten kanssa on kaikkea muuta kuin ohi. Vain yksi asia seisoo onnellisuuteni tiellä ja se olen minä itse. Minä estän itseäni olemasta onnellinen. Tiedostan sen ja pyrin tekemään töitä sen eteen.
Minun pitäisi vain oppia rakastamaan itseäni. Juuri tällaisena.
Mutta juuri nyt olen onnellinen. Olen onnellinen, koska tänään oli kaunis ilma ja kaupunki näytti jälleen kerran kauniille. Olen onnellinen, koska äitini lähetti tekstiviestin. Olen onnellinen, koska työkaveri kehui hoikistunutta olemustani. Olen onnellinen, koska saan olla täällä tänään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti