Pitkä matka takana

Toukokuussa 2011 koin, että on muutoksen aika. Olin jälleen kerännyt kiloja ja "saavuttanut" huimat 90kg ja itsetunto nollissa. Olen aina ollut kova jojoilemaan painoni kanssa, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi totaalinen elämäntaparemontti.

Ruokailutottumukset kokivat huimia muutoksia, koska olin tottunut mättämään suuhuni mitä vaan nyt käteen sattui tarttumaan. En miettinyt ravintoarvoja saati syömäni ruuan määrää. Ruokavalioni ei ole ikinä ollut mitenkään kovin monipuolinen joten siihen oli saatava muutos. Rupesin kulkemaan työmatkat pyörällä joista kertyikin sitten yhden työpäivän aikana jo reilu 10km. Aloitin kevyet kävelylenkit, joihin sitten pikkuhiljaa lisäsin lyhyitä juoksupyrähdyksiä. Ostin käsipainot sekä kuntohulavanteen kotiin ja niitä hyväksikäyttäen tein omia pikku jumppailuja iltaisin.

Ilokseni paino lähti putoamaan hurjaa vauhtia. Kolmessa kuukaudessa paino oli pudonnut 8kg. Alkuhan on aina helppo, jos ylipainoa on paljon. Sitten vauhti hiipuikin, mutta olin itse tilanteeseen enemmän kuin tyytyväinen enkä ottanut mitään stressiä vaikka paino ei pudonnutkaan sitten enää yhtä nopeaan. Syksyllä 2011 en edes oikeastaan mitenkään seuraillut painoa vaan keskityin yleiseen hyvään oloon. 

Helmikuussa 2012 olin pudottanut painoa jo yhteensä 15kg. Tämä tuli itsellenikin vähän järkytyksenä enkä oikein pystynyt käsittämään asiaa. Töissä hoikistunutta olemustani on kehuttu ja naureskeltu etten kerkeä tauoille syömään kun tällä tavoin kuihdun. Se, että muutkin huomaavat muutoksen motivoi entisestään!

Kuitenkaan en itse näe itseäni 15kg pienempänä. Koen edelleen olevani se pullukka epävarma tyttö. Parhaiten tämä painonpudotus on iskenyt tajuntaani vasta viimeisen kuukauden aikana. Kesän lähestyessä olen kokeillut viime kesän vaatteita ja ilokseni (ja osaksi harmikseni) todennut niiden olevan auttamattomasti liian isoja! Ja sitten, kun lähdin kauppoihin ostamaan uusia vaatteita niin järkytys oli suuri mahtuessani vaivatta kokoon 40. Hymyilin sovituskopissa typeränä ja meinasin alkaa itkemään silkasta ilosta. Äitini kommentti minut nähdessään oli: "Voi kun sä olet pikkanen!" 

Silti... silti edelleen katsoessani peiliin näen olevani iso, läski. Tiedän mikä on vaatekokoni, se on mielestäni sopiva. Mutta se mitä näen peilistä ei miellytä. Tahdon olla pienempi, timmimpi.

Painoni on tällä hetkellä 77kg. Tavoitteenani on pudottaa vielä 4kg ja kiinteyttää. Toivon, että edes silloin näen itseni niinkuin muut minut näkevät - normaalipainoisena nuorena naisena.

Olen nyt jo saavuttanut paljon. Osaan iloita siitä ja se motivoi minua joka päivä. Mutta pääni ei vain ole pysynyt tahdissa mukana ja oma kehonkuvani on vääristynyt. Tulen kirjaamaan tänne niin fyysisiä saavutuksia kuin henkisiäkin. Itsetunto on niin monien osien summa ettei pelkkä laihduttaminen korjaa sitä ja takaa onnellisuutta.

Tämä on matkani onnellisuuteen, jonka yksi osa-alue on terve, toimiva keho sekä hyvä itsetunto. Luvassa on hikeä, kyyneliä sekä iloa. Unohtamatta pilkettä silmäkulmassa.