Olin jo eilen suunnitellut meneväni vapaapäivän kunniaksi aamulla salille, mutta aamulla olo oli ylläolevan kuvan mukainen. Ei ihmekkään kun olin mennyt nukkumaan kolmelta ja herätyskello soi puoli seitsemän... No päätin siirtää herätystä suosiolla kunnolla eteenpäin ja lopulta heräsinkin sitten puolilta päivin ja olo oli silti aivan kuollut. Tein kuitenkin päätöksen, että salille on mentävä ja otin pyörän alle.
Päätin, että tänään treenaan vähän aikaa mutta täydellä teholla. Crossarilla 20min ja juoksumatolla 20min. Siihen päälle pyöräilymatkat salille ja takaisin. (Suuntaansa 3,5km)
Piiskasin itseni äärirajoille ja kyllä hiki lensi. Tuli vähän tyhmä olo, kun olin ihan punainen ja hikinen toisten treenatessa rauhallisemmin. En vain osaa treenata muutoin kuin täysillä. Mitä enemmän hikoilen niin sitä tyytyväisempi olen. Koen oikeasti tehneeni jotain.
Olisin halunnut mennä solariumiinkin, mutta olisin joutunut odottelemaan vielä tunnin vuoroani niin päätin huomenna soittaa heti aamusta salille ja varata ajan. Osaan sitten ajoittaa salille menon solariumin mukaan. Solariumiin menen ihan vain sen takia, että ihoni on todella herkkä ja kuukauden päästä menen Turkkiin. En halua palaa siellä heti joten koitan totuttaa ihoni uv-säteilylle hyvissä ajoin. Onnistuin nimittäin jo vähän polttamaan rintakehääni... istuin terassilla puoli tuntia ja nyt on sitten punoittava rintakehä. Eikun aurinkorasvat kehiin. :)
Olen syyllistynyt keksimään tekosyitä sille miksi en juuri tänään voisi kuntoilla. Ulkona tihuttaa, olen väsynyt, pitäisi tiskata jne. Kun on syy niin on helpompi luistaa. Tänäänkin siinä kun heräilin niin kaveri kyseli mitä teen tänään, et keksittäiskö jotain ohjelmaa? No viideltä lähden iskää moikkaamaan, mutta ennen sitä olisin PERIAATTEESSA voinut häntä nähdä. Päätin kuitenkin, että nyt on oltava itsekäs ja tehtävä jotain itselleen.
En ole edes kertonut tuolle kaverilleni, että käyn salilla. Hän on paras kaverini, mutta minusta tuntuu, että hän vain tylyttäisi. "Miks sä maksat tollasia kuukausimaksuja ihan turhaa?" "Kävisit vaa lenkkeilemässä, kyllä se sillä." Jotenkin hänen kanssaan ei vain voi puhua painosta, ulkonäöstä saati kuntoilusta. Hän haukkui kun ostin satasen lenkkarit ja sanoi ettei mulle tule niille käyttöä. Että kiva... Hän on myös ainoa kuka ei ole ikinä kommentoinut mun painonpudotusta sanallakaan.. Ei hän varmaan vaan ymmärrä kuinka tärkeää mulle on nykyään pitää kehostani huolta ja muokata sitä. Onneksi lähipiiristäni löytyy niitäkin ihmisiä, joiden kanssa voin tästä puhua.
En ole yksin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti