Minulle kaikkein vaikeinta tässä elämäntapamuutoksessa ei ole ollut liikunnan sisältäminen elämääni vaan syömisen uudelleen opettelu. Kuinka syödä oikein ja oikea määrä. Olen aina ollut aika impulsiivinen syöjä ja syönyt vain "hyviä" ruokia. Eli jos kaapissa oli esim. hernekeittoa niin jätin mielummin syömättä ja näin nälkää. Join tuolloin paljon vettä pitääkseni näläntunteen poissa. Jotenkin kummasti sitten omaan kotiin muuttaessa kaapista löytyi pelkkiä hyviä ruokia. Eli aina kun oli nälkä tai teki mieli syödä niin kaapista löytyi varmasti jotain mitä halusi syödä. Siitä se alamäki sitten alkoikin....
Vaikka jossain vaiheessa tarkkailin sitä mitä suuhuni pistin niin paino ei silti lähtenyt putoamaan. Syynä oli yksinkertaisesti liian suuret annoskoot sekä söin aivan liian usein päivän aikana. Alkuksi olin jatkuvasti nälissäni ja luulin etten voi millään jaksaa koko päivää. Sinnikkäästi pysyin pienissä annoskoissa ja lopulta vatsa "tottui" siihen pienempään ruokamäärään ja täysi olo tuli nopeammin.
Olen koko ajan pitänyt ohjenuorana: "Kaikkea kohtuudella." Eli mikään ei ole "kiellettyä", mutta tietenkin tarkkailen edelleen etten mitään hirveää moskaa suuhuni pistä. Olen kuitenkin aikamoinen herkkusuu niin en vain yksinkertaisesti voisi ikinä kieltää itseltäni pullia, suklaata saati jäätelöä.
Välillä laitan ruuan tarkoituksella pienemmälle lautaselle niin ei tule otettuakaan niin paljoa, kun lautanen täyttyy nopeammin! Myös pienemmät ruokailuvälineet ovat hyvät niin syömistahtini on hitaampi ja kerkeän rauhassa pureskella ruuan enkä vain hotki.
Myös ateriointiaikoihin olen kiinnittänyt huomiota. En enää syö yhdeksän jälkeen ellei nyt ihan heikota. Juon pahimpaan oloon vettä ja odotan sitten aamupalaan saakka. Nytkin olisi kyllä vähän nälkä, mutta ei ole mitään järkeä syödä nyt ja mennä nukkumaan puolen tunnin päästä. Kaikkein parasta jos saisin itseni huomenna aikaisin ylös ja menisin aamulenkille tyhjällä vatsalla niin voisin palkita itseni oikein herkkuaamiaisella. :) Salille en huomenna kerkeä, koska olen töissä sen ajan mitä salini on auki... Ensi viikolla olisikin sitten tapaaminen Oma Ohjaajan kanssa, joka on suunnitellut minulle henkilökohtaisen sali-ohjelman. Oli mukava ensi tapaaminenkin, kun sain kehuja siitä, että olen saanut omatoimisesti painoa pois sen 15kg. :) Muutenkin kiva kun on joku ketä on jatkuvasti tsemppaamassa, kun ei kavereista oikein löydy sellaista joka jaksaisi salilla käydä ja kannustaa tuloksiin.
Tähän kuvaan on hyvä lopettaa. Tämä mielessä siirryn tuonne sängyn puolelle kirjan pariin. Be strong, You can do it!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti